Off Canvas

 

Sortavala v. 2000

SORTAVALA 28.-30.7.2000

Matkalla Sortavalaan

Joukko Kinasen suvun jäseniä suuntasi matkansa kohti Sortavalaa perjantaina 28.7. Oli sukumatkan aika. Kokoonnuimme Haminaan aikaisin aamulla sukuseuran varapuheenjohtajan Pauli Kinasen kotiin. Kiitos Paulin perheelle maittavasta aamiaisesta. Bussin saavuttua matkamme kulki rajalle. Jonoa ei ollut ja selvisimme helposti yli Venäjän puolelle. Rajan ylitettyä oli aika ensimmäisten ostosten ja nostettiin maljojakin uudelle Kinaselle. Matka jatkui Viipuriin, missä pysähdyimme torille ostoksille. Kerjäläiset ja kaupustelijat uivat välittömästi liiviin kiinni. Sääli entistä kaunista kaupunkia. Kulttuurishokki oli melkoinen.

Viipurista suuntasimmme kohti Laatokan rantoja. Sää oli hieman epävakainen, mutta ei satanut kuin ajoittain. Reittimme kulki Laatokan länsirannikkoa pitkin kohti Sortavalaa. Asiansa osaava kuljettajamme ja oppaamme kertoili alueista tarinoita. Matkalla myös pysähdyimme Kinasen suvun paikoille. Puheensorina ja muistelot täyttivät bussin. Käkisalmella nautimme maittavan lounaan bussin kätköistä löytyneen keittiön antimista. Tutustuimme samalla museoon, missä osa matkalaisista oli jo suomalaisten aikana vieraillut.

Tiet eivät olleet kovin kaksisia, mutta ajettavia. Oli kuin olisi ajellut 50-60 -luvun Suomen maalaisteitä. Mutkaisia hiekkateitä. Matkalla ylitettiin toinenkin raja - nimittäin Venäjältä Karjalan tasavaltaan. Oli oikein rajavartijakin paikalla. Taitaa vain olla saman armeijan sotilaat tuon rajan kummallakin puolella. Pysähdyspaikalla ilmestyi aina liuta iloisia lapsia tekemää tuttavuutta. Valitettavasti useinmiten lahjojen toivossa. Kylissä kuitenkin lahjojen osoite on useinmiten oikea. Ei niinkuin kaupungeissa, joissa lapset keräävät kolikoita mafialle. Sortavalaan saavuimme illansuussa.

Sortavala ja Vanha Valamo

Majoittauduimme hotelli Seurahuoneelle. Ihan mukiinmenevä hotelli kauniilla paikalla. Suomalaisten aikoinaan rakentama kaunis 30-luvun funkistyylinen rakennus. Vähän sekin on päässyt rappiolle.

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin ja osa meistä suuntasi kohti Sortavalan satamaa. Päivä oli varattu Valamon matkaa varten. Kantosiipi alus kiidätti meidät kauniin saariston läpi aavalle ulapalle ja lopulta Valamon luostarisaarelle. Aurinko paistoi ja luostarialue kylpi kesäpäivän valossa. Iloksemme siellä oli tapahtunut kehitystä. Rakennuksia oli korjattu ja restauroitu. Peltikatoilla oli tekemisen meininki, ainakin äänestä päätellen. Kupolien kulta kiilteli kesäauringossa. Savukalakin maistui. Paluumatkan odotus venyi, mutta päivää paistateltiin hotellilaivojen kannella ihmisten elämää katsellen.

Mantereelle jäänyt ryhmä tutustui kaupunkiin ja vanhoihin ystäviin Sortavalassa. Tuttujakin tavattiin, Gorbatshovien perhe, joka asuttaa Väinö Kinasen taloa. Venäläinen vieraanvaraisuus ei ole syyttä kuuluisa. Aika kului kuin siivillä. Illalla hajaannuttiin kuka mihinkin iltarientoon, tutustuttiin kävellen kaupunkiin ja lopulta nukkumaan. Aamulla olisi aikainen lähtö.

Kotia kohti

Sunnuntaiaamulla vierailimme nopeasti vielä Väinö Kinasen entisellä kotitalolla. Gorbatshovien perhe on vanhoja tuttuja. Väino Kinasen perilliset ovat vierailleet heidän luonaan säännöllisesti. Sieltä seurueemme suuntasi kohti Karmalan kylää, Sortavalan Kinasten kanta-aluetta. Kiersimme kylän kautta lentokentälle ja sitä kautta kohti Suomea. Lankuilla selvittiin tien ongelmakohdista. Karjalan sivuteillä ei koskaan tiedä milloin matka katkeaa. Viimeiset ostokset ennen rajaa ja eikun Suomeen. Rajatarkistus oli hieman tiukempi kuin maahan tullessa, mutta sujui sekin varsin helposti. Oli niin ihmeen hyvä tulla kotiin taas. Hoidetut pihat ja tienvarret iskivät silmään. Kapea raja erottaa kaksi toisilleen varsin erilaista maailmaa.

Yhteisen lounaan jälkeen joukkomme alkoi hajoamaan kukin omiin suuntiinsa. Onnistunut reissu.